Tulevaisuuskoalitio kysyi vuoden vaihteessa (joulukuu 2025/tammikuu 2026) suomalaisilta aikuisilta, mitä he ajattelevat omasta tulevaisuudestaan. Kyselyyn saimme 123 vastausta. Avoimista vastauksista oli pääteltävissä, että vastaajat tulivat hajautuneesti eri puolilta Suomea, mutta emme keränneet kyselyn yhteydessä tietoa maantieteellisestä hajonnasta.
Tulevaisuuskoalition kyselyssä näyttäytyy huoli, pelko, ahdistus ja jopa epätoivo tulevaisuutta kohtaan. Tunteiden taustalla on mm. arvoilmapiirin muutokset, yleinen maailmantila, sote-palveluihin ja sosiaaliturvaan kohdistuvat leikkaukset ja muutokset palvelujen saatavuudessa, heikko työllisyystilanne ja ilmastonmuutos. Toisaalta luottamus omiin kykyihin ja taitoihin pärjätä ja selviytyä kannattelee edelleen monia. Tukea kaivataan ammattilaisilta ja läheisiltä, mutta myös poliittisilta päättäjiltä tulevaisuususkoa ja yhdenvertaisuutta edistävien päätösten kautta.
Luottamus tulevaisuuteen jakaa mielipiteitä
27% kyselyyn vastanneista suhtautuu luottavaisesti omaan tulevaisuuteensa. 47% puolestaan ei suhtaudu luottavaisesti omaan tulevaisuuteensa. 26% ei osannut sanoa, suhtautuuko tulevaisuuteen luottavaisesti vai ei. Avoimissa vastauksissa ”en osaa sanoa” vaihtoehdon valinneet toivat esille ristiriitaisten ajatusten syiksi mm. tulojen riittämättömyyden menoihin, ikääntymisen, huolen omien menneisyyden valintojen vaikutuksista nykyhetkeen ja muun yleisen huolestuneisuuden yhteiskunnallisten ja maailmanpoliittisten ilmiöiden mahdollisista vaikutuksista omaan tilanteeseen tulevaisuudessa.
”En suhtaudu suoraan siten, että kaikki tulee menemään kuten toivon tai paremmin kuin nyt. Opiskelen ja yritän saada rahaa säästöön isoja hankintoja varten, mutta koska suomen työllisyystilanne ja muutenkin maailmantilanne on synkkä, niin en luota, että teoillani olisi oikeastaan juurikaan merkitystä. Samalla toivon, että toiveeni toteutuvat ja uurastukseni kantaa hedelmää.”
”Toisaalta haluan ajatella positiivisesti omasta tulevaisuudestani ja urastani. Sitten toisaalta taas mielessä pyörii huoli ja ahdistus pärjääkö sitä todella. Maailman ja nykyisen hallituksen toimet lisäävät tätä huolta.”
”Välillä hieman luotan tulevaan ja toisinaan taas on ihan toivoton fiilis. Jos ei mieti, mitä ympärillä tapahtuu ja jos ei pohdi omaa työttömyystilannettaan, on ihan ok fiilis tulevaisuuden suhteen. Väkisinhän nuo ikävämmät asiat mieleen tulee, joten sanoisin, että 40-pros. luotan tulevaan ja 60-pros. en suhtaudu tulevaisuuteni kovinkaan myönteisesti.”
”Osin omalta kohdalta ajattelen, että esim. taloustilanne pysynee kohtalaisen hyvällä tolalla, että selviän. Mutta tässä ajassa, jossa sakset käyvät tiuhaan, on pakko ajatella, että entäs jos tulee joku yllättävä asia. Saako enää mistään apua ja tukea? Saako hoitoa, jos sairastuu?”
Usko itseen voimavarana luottamuksessa tulevaan
Luottamusta tulevaan yli puolella vastaajista vahvistaa omat kyvyt ja taidot vaikuttaa omaan elämänkulkuun (58%), hyvät sosiaaliset suhteet ja verkostot (52,1%) ja oma taloudellinen tilanne (50,4%). Vajaa puolella vahvistavia tekijöitä on terveydentila (43,7%), kyvyt ja taidot tehdä muutoksia omassa arjessa (43,7%) ja kokemus avun saamisesta (41,2%). Noin kolmannes vastasi oman työllisyystilanteen (36,1%) ja luottamuksen yhteiskuntaan (33,6%). Neljännes (25,2%) kokee luottamuksen päättäjiin vahvistavan luottamusta omaan tulevaisuuteensa. Jokin muu -vastauksissa (21%) mainittiin mm. lemmikit, rakastetuksi tulemisen tunne, henkisyys ja hengellisyys, luovuus ja luonto sekä ympäristönsuojelu.
”Olen pärjännyt tähän asti, tulen siis pärjäämään vastedeskin. Elämä kantaa.”
”Kaikki on yhtä. Kaikki kokemukseni on tarkoitettu minulle. Voin luottaa, että kaikki järjestyy.”
”Terveyttä ja työkykyä on vielä jäljellä. Teen työtä, jota rakastan ja arjen pitää kiireisenä mies ja kolme lastenlasta. Uusi pienempi koti on hakusessa; sitä odotan innolla.”
”Koskaanhan ei tiedä, mitä tulevaisuus tuo tullessaan. Olen kuitenkin oppinut selviämään monenlaisista asioista, ja ollut myös onnekas.”
Politiikka horjuttaa luottamusta
89,3% kokee epäluottamuksen päättäjiin haastavan luottamusta omaan tulevaisuuteen. Taloustilanne Suomessa ja maailmalla haastaa 73,6%:n luottamusta. Yli puolet vastasi työllisyystilanteen (65,3%) ja oman taloustilanteen (59,5%), noin puolet kokemuksen, ettei saa apua (50,4%), terveydentilan (49,6%) ja epäluottamuksen viranomaisiin (47,9%). Noin neljänneksen luottamusta haastaa vähäiset sosiaaliset suhteet (28,1%), ja kyvyt ja taidot vaikuttaa omaan elämänkulkuun (25,6%). Kyvyt tehdä muutoksia arjessa haastoi luottamusta vain 22,3%:lla. Jokin muu, mikä (17,4%) vastauksissa mainittiin mm. sodat ja levottomuudet maailmalla, ilmastonmuutos ja luontokato, individualistinen kulttuuri Suomessa, kovat arvot ja digitalisaatio.
”Yhteiskunta on pilalla, kulttuuri on pilalla. Kaikki ovet ovat kiinni koska tarvittavaa tukea, apua tai terveydenhuoltoa ei saa hakemallakaan. Esteettömiä asuntoja ei ole olemassakaan, ainakaan saavutettavalla hinnalla. Turvallisuuden tunne on romahtanut aivan jokaisella tasolla, omasta kehosta omaan ympäristöön, ja laajempaan yhteiskuntaan.”
”Ikäännyn, Suomi ei ole enää hyvinvointivaltio, ei edes hyvinvointiyhteiskunta, en tule saamaan enää hoitoa tai hoivaa. Rasismi lisääntyy, turvattomuus kasvaa, suomalainen kulttuuri lakastuu, politiikka kovenee, epäoikeudenmukaisuus lisääntyy – vieläkö lisää perusteluja?”
”Suomen vaikee tilanne, taloudessa on ihan köyhyyttä ja rahoja ei saa riittämään. Kaikki vaan menee alamäkeä tän ihan ihan hullun hallituksen takia. Ne haluaa ottaa hengiltä ihmiset. Elämä on tosi rankkaa kun on sairaseläkkeellä ei saa hoitoa, ei apua ja järjestötoiminnan josta saa jotain apua ne haluu kanssa lopettaa. Ruoka-apu sekin on vähentynyt. Mikään ei siis ole hyvin ja miten voisi uskoa tulevaisuuteen. Kun vaan pysyis hengissä.”
”Pelottaa milloin raha vaan kerta kaikkiaan lakkaa riittämästä. En ole kauhean toiveikas töiden löytämisen suhteen, kun olen ensimmäistä kertaa elämässä ollut yli vuoden työttömänä ja lähempänä viittä- kuin neljääkymmentä.”
”Koitan olla edes ajattelematta tulevaisuuttani, koska en nää siellä mitään valoa.”
Tulevaisuudesta keskustellaan läheisten kanssa
Tulevaisuuteen liittyvistä asioista keskustellaan erityisesti ystävien (72,7%) ja perheen (64,5%) kanssa. Yli neljännes (28,9%) keskustelee kavereiden kanssa erilaisissa yhteisöissä, kuten työpaikalla ja harrastuksissa. Verkossa juttelee kavereiden kanssa noin joka viides (19,8%) ja tuntemattomien kanssa 12,4%. Ammattilaisten kanssa keskustelee sote- ja työllisyyspalveluissa 20,7%, järjestöissä 17,4% ja verkossa 6,6%.
Vastausvaihtoehdon ”Muiden, kenen?” valitsi 22,3%. Moni heistä mainitsi, ettei keskustele kenenkään kanssa. Muita mainittuja keskustelukumppaneita oli mm. terapeutti, pappi, tekoäly sekä henkisyyteen ja hengellisyyteen liittyviä vastauksia.
Ystävät ja perheenjäsenet korostuivat myös vastauksissa, kenen kanssa tulevaisuuteen liittyvistä ajatuksista halutaan keskustella (60,3% ja 53,4%). Verrattuna nykytilaan, vastaajat kaipaavat enemmän ammattilaisten kanssa keskustelua. Järjestöammattilaisten kanssa haluaisi keskustella 37,9% (nykyhetkeen verrattuna kasvua +20,5%-yks.) ja sote- ja työllisyyspalveluissa työskentelevien ammattilaisten kanssa 35,3% (muutos nykyhetkeen +15,4%-yks.). Verkossa ammattilaisten kanssa haluaisi keskustella selvästi useampi (muutos nykyhetkeen +21,8%-yks.).
Toiveet keskustelulle kavereiden kanssa erilaisissa yhteisöissä vastaavat hyvin nykytilaa (muutos +2,1%-yks.). Huomionarvoista on, että kavereiden kanssa verkossa haluaa keskustella vain noin 2/3 verrattuna nykyhetkeen. Tuntemattomien kanssa verkossa halutaan keskustella noin puolet vähemmän. ”Muiden, kenen?” -vastausten osuus oli 16,4% ja näiksi muiksi henkilöiksi mainittiin mm. tieteilijöitä ja asiantuntijoita, oman alan edustajia, päättäjiä ja elämänkumppani, jos sellaisen löytäisi. Vastauksissa näkyi myös jonkin verran epäuskoa siihen, että ylipäänsä keskustelukumppania löytyisi, ja että keskustelukumppaniksi sopisi melkeinpä kuka vaan.
Tulevaisuuden synkkyyden keskellä kaivataan tekoja ja toivoa
Kyselyssä sai kertoa laajemmin omista ajatuksistaan ja tunteistaan tulevaisuuteen liittyen. Vastaajat toivat esille, että uutisointi maailman ja Suomen poliittisista päätöksistä ja yhteiskunnallisista ilmiöistä lisäävät epämiellyttäviä tunteita.
”Voin aina vaan huonommin lukiessani uutisia tästä hirvittävästä hallituksesta, leikkauksista, viasta ja pilkasta omia kansalaisiaan kohtaan, vielä pahemmasta maahanmuuttajia kohtaan. Hallituksen kyvyttömyys toimia oikein kuvottaa minua.”
”Työelämässä vallitseva ikäsyrjintä todella ahdistaa. Vaikka olenkin jo 60+-ikäinen, eivät minun taitoni ja osaamiseni ole mihinkään kadonneet. Tällaisena surkean työllisyyden aikana pitäisi työantajien ja rekrytoijien heittää ennakkoasenteensa romukoppaan. Ei ole oikein, että ihmiset ajetaan kodeistaan asumaan pikku ”akvaarioihin”, koska työtyömänä ei ole varaa normikokoisen asunnon vuokraan. Tällaista työttömyys tällä hetkellä aiheuttaa – kiitos nykyhallituksen tekemien leikkausten! Jopa perheitä ajetaan ulos kodeistaan taloudellisten vaikeuksien vuoksi. Viekää terveisiä päättäjille, että ihmisiltä menee kotien lisäksi myös mielenterveys ja fyysinenkin terveys alkaa sakata. Sekö se sitten halvaksi yhteiskunnalle tulee?!”
”Jos meno ei muutu, toivon, että lapsenlapseni muuttavat täältä pois. Ja se itkettää.”
”Onko tulevaisuuden epävarmuus jotenkin enemmän epävarmempaa kuin maailmanhistoriassa aiemmin vai voisiko ajatella, että ennenkin sivilisaatiomme on käynt kuopassa, mutta sitten taas lähdettiin nousuun. Vai onko tämä nyt oikeasti alamäen ensimmäiset kilometrit mitä tässä lasketellaan? Millaisia valintoja yksilön nyt kannattaisi tehdä, kun elämä tuntuu niin riskiltä? Mikä on totuus hyvinvointivaltion tulevaisuudesta ja uskaltaako siitä puhua joku muukin kuin Anna Kontula?”
”Ahneella on paskainen loppu. Suututtaa että joillekin on tärkeämpää oma voitto kuin yhteinen hyvä.”
”En tiedä voiko tähän väärään kehityskulkuun vaikuttaa mitenkään. Mikä saisi ihmiset nousemaan sortoa vastaan? Suomessa jää niin helposti yksin ja tulee kokemus siitä ettei minun ääneni riitä tekemään muutosta.”
”En odota tulevaisuudeltani mitään. Toivon vain ettei se olisi aivan kamalaa ja pysyisin edes vähän terveenä. Nykyään kun ei hoitoakaan saa mistään ja kaikki pitkittyy. Vammaisena, toisten avun varassa elävänä ja työkyvyttömänä mielenterveyskuntoutujana maailma ei kauheasti tarjoa mitään. Yhteiskunta on rakennettu esteelliseksi, queeryhteisöt jotka kiinnostaisi hengaa esteellisissä tiloissa joihin en ole tervetullut. Vammaisten ihmisten oikeuksia leikataan jatkuvasti, pelottaa saanko minä tai kaverini enää ensi vuonna yhtään riittävästi mitään apua. Mikään työ ei kannata jos taloudellisesti haluaisi tulla paremmin toimeen, ei kannata tienata edes satasta kuussa kun asumistuesta lähtee heti osia tippumaan. Sairaseläkeläinen saa elää ikuisessa köyhyyskuopassa, josta pääsee vain uskomattomalla tuurilla nousemaan.”
Vastaajat kertoivat myös omista kokemuksistaan osattomuudesta, kohtaamattomuudesta ja siitä, etteivät ole tulleet kuulleeksi. Kokemukset heikensivät uskoa siihen, että apua olisi edes saatavilla.
”Menetin vähitellen kaikki suunnitelmani vain siksi että en saanut apua maagiseen 30 vuoden ikään mennessä, ja kun täytetään 30, mies ei voi saada mitään apua ei enää mistään. Koko aikuisikä köyhyyttä, terveysongelmia, turvattomuutta, pysyvää ylikuormittumistilaa ja raastavaa ulkopuolisuutta, ja kaikki ”apu” systemaattisesti paljastuu valehteluksi. Olin monessa asiassa lahjakas ja taitava mutta Suomi systemaattisesti vihaa kaikkea erilaisuutta jos joku ei istu jonkun byrokraatin laatimaan idioottimuottiin. Olen kärsinyt niin sietämättömässä tilassa niin kauan että en tule enää hakemaan apua, se jakuva varma pettymys ja torppaaminen on ollut pelkästään traumaa lisäävää. En voi tulla kuulluksi. Elän viimeistä vuosikymmentäni. Näin kauan loppuun palaneena ja surussa en tule viisikymppiseksi elämään. Ja kaikki se vaivannäkö on ollut turhaa. ”Hyvinvointivaltio” on röyhkeä vitsi ja oikeastaan ihan silkkaa propagandaa jolla peitellään sitä ettei täällä kukaan oikeasti tiedä mistään mitään tai ota vastuuta mistään.”
”Mielenterveyden ongelmat eivät ole yksilöiden haasteita, vaan rakenteellisten virheiden seurauksia. Olen kuullut useamman ammattilaisen sanovan minulle, että minun ei pitäisi olla niin ankara itseäni kohtaan – vaikka todellisuudessa olen kuvannut heille yhteiskunnan ankaruutta minua ja kaltaisiani kohtaan. Me, jotka emme sovi hyvän työntekijän mielikuvaan, jotka tarvitsemme erilaista tukea kuin norminmukaiset työntekijät, me emme ole vastuussa siitä, miten meitä kohdellaan yhteiskunnassa. Meidän harteille ei voi laittaa ankaruutta, joka ei ole lähtöisin meistä. Laskut täytyy maksaa, ruokaa täytyy ostaa, ja jos minä en onnistu hoitamaan talouttani oikein, en pysty maksamaan laskuja ja ostamaan ruokaa. Jos kerron, että en saa tehtyä näitä asioita, se ei ole ankaruutta itseä kohtaan vaan oleellinen huomio, jota kaikkien tulisi kuunnella. Kaikenlainen vähättely on lannistavinta, erityisesti silloin kun se esitetään kannustuksena. ”Sinähän selviät hienosti” ei kannusta, vaan herättää kauhun: ylikuormitukseni on täysin näkymätöntä. Minä en häpeä ylikuormittumistani, joten en kaipaa ollenkaan kannustusta ja vakuuttelua omasta ihmisarvostani. Jos ammattilaisilla on se kuva, että häpeän itseäni ja tarvitsen siksi kannustusta, se kertoo vain ja ainoastaan heidän omasta häpeästä, joka ei kuulu minulle ja kaltaisilleni. Minä tarvitsen todellisia mahdollisuuksia toimia omana itsenäni. Se tarkoittaa monenlaisiin tarpeisiin ja rajoihin mukautettuja työympäristöjä ja -yhteisöjä.”
”En saa julkiselta terveydenhuollolta tarvittavia vastauksia enkä tukea. Yleisvointini ja toimintakykyni heikkenee jatkuvasti. Selviydyn, mutta toivoisin että se ei jatkuvasti kuluttaisi minua loppuun. Töiden saaminen on vaikeaa ja olen uupunut putoamaan lyhyistä määräaikaisista töistä toiseen, tai mitä useinmiten pitkään työttömyyteen.”
Vastauksissa nousi myös ajatuksia ja toiveita toivon löytymiseksi ja vahvistumiseksi sekä henkilökohtaisia toiveita liittyen omaan tulevaisuuteen.
”Tulevaisuus vaatii tekoja, ei tyhjää puhetta.”
”Toivon että oon iloinen enemmän”
”Olemme luisumassa rotkoon ja tarvitsemme vastavoimaksi aitoa järjestäytymistä ja toimintaa.”
”Lopetataan se hyssyttely ja puhutaan asioista oikeilla nimillä, oikeilla asioilla, peittelemättä todellisuutta.”
”Jos syrjäkylien ihmiset otettasiin mukaan eikä oltaisi aina niin Hesakeskeisiä. Vaikka itsekin olen syntyjään helsinkiläinen, niin alkaa kyllästyttää asenne, että aivan kuin muualla Suomessa ei olisi toimivia ja fiksuja ihmisiä. Lisäksi pitäisi miettiä luonnon, susien ja muiden elollisten suojelua Suomessa ja pääkaupunkiseudulla. Luontokato masentaa ja vie mielenrauhan. Pitäisi lopettaa rumien laatikkotalojen rakentaminen ja jonnin joutavien siltojen. Asuinympäristön pitää olla kaunis ja mieleinen, muuten pää ei kestä.”
Suhtautuminen verrattuna Tulevaisuusbarometriin
Sitran 2025 vuoden Tulevaisuusbarometrissa, joka julkaistiin maaliskuussa 2025, kysyttiin suhtautumista tulevaisuuteen yleisemmällä tasolla, tulokset ovat varsin linjassa Tulevaisuuskoalition kyselyn kanssa. Tulevaisuusbarometrissa tulevaisuuden näki valoisampana 18% ja synkempänä 47%. Sen sijaan henkilökohtaisen tulevaisuuden näki nykyhetkeä valoisampana silloin lähes 40%.
Tulevaisuuskoalitio toivoa tukemassa
Tulevaisuuskoalitio tukee tulevaisuuden toivoa jalkautumalla pääkaupunkiseudulle neljän tapahtuman muodossa. Pyrimme huomioimaan kyselyyn esitetyt toiveet mm. ajankohdasta ja sijainnista tapahtumasuunnittelussa. Tulevaisuuskoalition ajankohtaisista tapahtumista saa tietoa mm. Taiteen Sulattamon Facebook- ja Instagram-kanavista sekä uutiskirjeestä, jonka voit tilata sähköpostiisi etusivun kautta.
