Näyttely sijaitsee myös fyysisesti Taiteen Sulattamon tiloissa, mutta koronatilanteesta johtuen järjestämme näyttelyn virtuaalisesti. Alla näet näyttelyn taulut ja lisäksi löytyy video, jossa taiteilija itse selostaa tekemänsä taulut.
Kuva on ikkuna -näyttely on ennen kaikkea tarina sairastumisesta, sairastamisesta, toipumisesta ja ihmisenä kasvamisesta. Miten elämä ja sen arvot muuttuvat, muotoutuvat. Miten värit muuttuvat matkan varrella – ja heijastelevat mielen ja tunteiden väkevää kirjoa.
– Linda Pöyry –
KASA MUSTAA SÄNGYLLÄ
Alussa oli pimeys.
Kuljin mustissa ja pakenin ihmisiä ojiin ja metsiin. Vaihdoin kadun puolta, kun joku tuli vastaan. Jätin menemättä kouluun, sillä minua kiusattiin.
Häpesin itseäni, enkä tiedä miksi.
Masennuin keväisen valon voimasta.
Kun ei ollut. Ja oli.
Ja aina kun tein valon, loin samalla varjon. Seisoin oman varjoni päällä. Pimeydessä valokin kävi silmiin, enkä minä nähnyt mitään tietä ulos.
Olin kasa mustaa sängyllä, kuin sisälle eksynyt lintu, tuupertunut.
Sairastuin, tai olin jo sairastunut, ja tiedostin sen itsekin. Mutta minulla ei ollut sanoja, ei ääntä sanoa sitä. Oli vain mustia kuvia.
– akryyli vuodelta 1998 –
SYDÄMENKALTAINEN
–ORNA JA TYBECH-
” He ovat sydämenkaltainen
– eikä se ole rakkaus.
He ovat Orna ja Tybech.
Maan eiliset hellyydet.
He ovat hyvä yö ja suudelma.
Orna on parantunut.
Hänestä on oma lukunsa.
Tybech on vielä parantumaton
kuin mysteeri.
Hänestä tulee oma lukunsa.
Yhdessä he ovat sydämenkaltainen.
Eikä se ole rakkaus, ei viha.
He ovat lohduksi , ikäväksi.
Ovat sulkeet joiden sisällä on valaisus. Tauko. Kuin molemmat olisi kuviteltu elämään, koskettamaan. Elämään kosketuksesta.
Sulautuvat toisiinsa kuin samankaltaiset.
Vaikka he eivät ole. Edes niin kuin pari.
He unohdetut ja löydetyt eiliset.
Orna ja Tybech.
– akryyliteos ja teksti vuodelta 1998 –
KORPPI
Kovin pidetty taulu. Tosin en koskaan uskaltanut näyttää kyseistä teosta silloiselle opettajalleni, sillä minua eivät kiinnostaneet asetelmat tai muut ”ikivihreät” aiheet, joten maalasin omiani. Noihin aikoihin aloin juomaan päivittäin ja pelkäsin suunnattomasti ihmisiä.
Opiskelin taidelinjalla jonkin aikaa, mutta koulu jäi kesken. Alkoholisoiduin ja minulla oli viikkoja kestäviä juomaputkia. Olin työelämässä muutamia vuosia ja yritin raitistua, huonoin tuloksin.
Yritin päästä hoitoon masennukseni ja oireideni takia, sillä tiesin, että minussa on muutakin vikaa kuin alkoholismi. Hätääni ei kuitenkaan otettu vakavasti, ja väsyin yhä enemmän.
” Korppi ” kertoo enemmän kuin osasin sanoa tuohon aikaan.
– akryyli vuodelta 1999, pohja ja pohjustus tehty itse –
SAIRAALA- SARJA
Sairaus vei minut sairaalaan.
Sain ensimmäisenä vuonna sairaalassa jossain vaiheessa kynäluvan. Ja minä piirsin. Piirsin niin, että huoneeni seinät täyttyivät kuvista. Piirtäminen oli purkukeino ahdistukselle.
Pitänee sanoa, että minua helpotti se, että sain diagnoosin.
Toipuminen on pitkä prosessi. Sitä pitää itse haluta ja sen eteen pitää tehdä töitä. Pitää haluta muuttua ja kasvaa ihmisenä. Pitää räjäyttää muutamia käsityksiä elämästä, irroittautua menneestä ja tehdä totaalinen itsetutkiskelu.
Vuosia kestänyt tiivis terapia auttoi minua toipumaan.
Mielen sairaus on ollut minulle voimavara kaikki nämä vuodet, se on ollut rikkaus, vaikka se on ollutkin se hirveä kivireki, jota olen saanut raahata mukanani. -Ja tulen aina raahaamaan.
” Sairaala – sarja ” – kuvat ovat kuvitteellisia ja naivistisia, hieman humoristisia piirroksia omalla tavallaan.
– lyijykynätöitä vuodelta 2006 –
YHTEYS
Aloin opiskella. Minut ympäripuhuttiin kouluun, sillä minulla ei ollut ammattia ja olin menossa takaisin työelämään.
” Yhteys ” on ammattikoulujen välinen kilpailutyö. Tosin se oli ehkä vähän liian erikoinen (?) kilpailun aiheeseen nähden. En sijoittunut. Taulua maalatessani olin hyvin stressaantunut. Maalasin kolme päivää aina koulusta tullessani, ja purin oloani.
Tämä taulu on jonkinlainen murrostyö, sillä taulujen värit alkoivat muuttua sen jälkeen.
Myös elämässäni tapahtui suuria muutoksia.
Valmistuin ammattikoulusta kiitettävin ja hyvin arvosanoin.
– akryyli vuodelta 2016 –
SYYSMAISEMA
Nyt tauluissani on koko värien kirjo. Ehkä se kertoo jostain, toipumisesta tai onnellisuudesta. Minulla on kolme pientä näyttelyä vuoden sisällä joissa on uusimpia taulujani.
Minulta kysyttiin nasevasti erikoisiin maalauksiini viitaten: ”Haluatko muuttaa luontoa ?”
En halua muuttaa luontoa. Minä maalaan erikoisia puita ja valoja ja vähän naivistisiakin juttuja toisinaan. Minä näen asioita. Näen kauneutta, muotoja kaikkialla, näen kuralammikoissa kuvioita ja puunsyissä hahmoja. Rakastan luontoa, Suomen luontoa sellaisena kuin se on. Kunnioitan sitä.
– akryyli vuodelta 2018 –
TALVIAURINKO
Kuten aina, kaikenlaiset tarinat sisältävät myös lopun. Myös tämä tarina päättyy, jatkuakseen jossain. Minun elämäni -tähän asti -on ollut vaiherikas ja täynnä tunteita. Tunteet ovat osa minua, ne mahdollistavat itseilmaisua ja ovat apuna luovissa toiminnoissa. Taide yleensä herättää tunteita, se on jotain mikä koskettaa.
Joskus sisälläni oli musta aukko.
Tänään minua tervehtii aurinko.
Kuntouduin takaisin työelämään.
Kaikesta voi toipua.
– akryyli vuodelta 2019 –
Haluan kiittää kaikkia niitä henkilöitä ja tahoja, jotka tekivät mahdolliseksi tämän näyttelyn.
– Linda Pöyry –Taulut ovat myynnissä ja jos olet kiinnostunut ottamaan yhteyttä itse taiteilijaan niin se onnistuu tästä sähköpostiosoitteesta: lindapoyry21@gmail.com
